Mobilistin iltasatu

Olipa kerran paikassa nimeltä eteläsuomi pieni pikkuauto. Se kiilsi uutuuttaan autoliikkeen näyteikkunalla.
Eräänä päivänä eräs mies osti sen.
Onnellisena nämä kaksi ajelivatkin sitten kaksikymmentä vuotta. Auto alkoi kuitenkin tulla väsyneeksi, ja suola kirveli talvisin sen peltien raoissa.
Se alkoi juoda aina vaan enemmän bensaa, ja tämä harmitti miestä.
Mies vei auton katsastukseen, ja lääkäri sanoi, että auton katalysaattori on sanonut "POX", ja että se ei saa enää juoda bensaa.
Tämä oli miehelle liikaa, ja se hylkäsi auton tien varteen. Auto oli hyvin surullinen.
Romumiehet hakivat sen pois, ja paalasivat sen, ja se oli sen auton loppu.

*noh, äläs nyt itke, isi kertoo toisen tarinan, jossa käy paljon paremmin*

Olipa kerran paikassa nimeltä eteläsuomi pieni pikkuauto. Se kiilsi uutuuttaan autoliikkeen näyteikkunalla.
Eräänä päivänä eräs mies osti sen.
Onnellisena nämä kaksi ajelivatkin sitten kaksikymmentä vuotta. Auto alkoi kuitenkin tulla väsyneeksi, ja suola kirveli talvisin sen peltien raoissa.
Se alkoi laskea öljyä alleen.
Mies kyllästyi autoon ja vei sen navetan taakse. Pikku auto tuli tästä hyvin surulliseksi.
Kaksi vuotta siellä maattuaan, eräänä päivänä sattui paikalle mobilisti. Mobilisti hieraisi silmiään epäuskoisesti:"täälläkö sinä olet, minä olen etsinyt sinua koko elämäni!"
Mobilisti vei auton kotiinsa, paikkasi sen ja laittoi tekniikan kuntoon ja maalasi. Pikku auto oli kuin aikaan uutena, ja se oli kovin onnellinen.
Onnellisena mobilisti ja pikku auto kiersivät autonäyttelyitä elämänsä loppuun asti, eikä pikku auton tarvinnut enää kärsiä tiesuolasta!